HELSINKI SPRING LIGHT CHAMBER MUSIC FESTIVAL 2012 8. – 13. toukokuuta 2012
TEOKSET
Franz Schubertin: Der Hirt auf dem Felsen D. 965 (Wilhelm Müller/Wilhelmine von Chézy)
Franz Schubertin (1797-1828) laulussa Der Hirt auf dem Felsen sopraanolle, klarinetille ja pianolle pieni vaeltaja – tässä tapauksessa paimen – tavoittelee vuoren jyrkänteeltä kaukana laaksossa asuvaa rakastettuaan yhtä alttiina toivolle ja masennukselle kuin Die schöne Müllerinin tai Winterreisen kaltoin kohdellut matkaajat. Laulu oli kirjoitettu oopperatähti Anna Milder-Hauptmanille, joka hurmasi wieniläiset aina tuikeasta Beethovenista kaupunkiin valloitusretkillään poikenneeseen Napoleoniin.
Franz Schubert: Pianotrio nro 1 B-duuri op. 99 D. 898
Franz Schubertin (1797-1828) pianotrioissa teostyypistä kasvoi eeppinen, romanttista laveutta ja kokoonpanon kamarimusiikillista rikkautta kuvastava taideteos. Schubert saavutti B-duuri-triossaan ihanteellisen kamarimusiikillisen tasapainon, joka kuitenkin edellytti "pystyviä muusikoita", kuten säveltäjä muistutti. Erityisesti helposti hallitsevan pianon osuutta voi pitää klassisella tavalla säädeltynä. Schubertin nuoruudenteosten melodinen vuolaus ja kekseliäisyys ovat tallella, mutta nyt lisänä on uudenlainen suurmuoto, joka ikään kuin nielaisee eeppisen polveilun.
Dmitri Shostakovitsh: Jousikvartetto nro. 8 op. 110
Dmitri Shostakovitshin (1906-1975) kahdeksas jousikvartetto syntyi Dresdenissä vuonna 1960 säveltäjän työstäessä musiikkia elokuvaan Viisi päivää, viisi yötä, joka nosti mieleen sodan muistot ja Dresdenin taideaarteiden tuhot länsiliittoutuneiden pommituksissa. Valmiin sävellyksen Shostakovitsh omisti "Fasismin ja sodan uhreille". Shostakovitshilta ei varmasti puuttunut myötätuntoa fasismin uhreille, mutta omistuksessa on myös virallisen liturgian makua, jonka jatkoksi voisi muistuttaa Stalinin vainojen ja vankileirien uhreista. Mutta teos ei ole vain dokumentti kylmän sodan ideologisesta vastakkainasettelusta, vaan kertoo sorrettujen ja vainottujen kohtalosta kautta aikain..
Johann Sebastian Bach: Sonaatti nro 4 c-molli BWV 1017
Johann Sebastian Bachilta (1685-1750) on säilynyt kuusi sonaattia cembalolle ja viululle (BWV 1014-1019). Vuosina 1717-23 kirjoitettu c-molli-sonaatti BWV 1017 on sävelletty kirkkosonaatin muotoon nopeiden osien seuratessa hitaita osia. Nopeat osat ovat kontrapunktisia, ensimmäinen niistä on fuuga, mutta hitaissa osassa leviävät surumieliset ja seesteiset tunteet.
Max Reger: Jousitrio nro 2 op. 141b
"Jos haluatte, Teistä voi tulla toinen Bach! Ainakin toinen Brahms." Maineikkaan musiikinhistorioitsija Hugo Riemannin ennustus nuorelle Max Regerille (1873-1916) kertoo hyvin säveltäjän ihanteista. Max Reger muistetaan vankasta sävellystekniikastaan ja taidokkaasta kontrapunktistaan, jolla hän pyrki elvyttämään Bachin huipentamaa polyfonista ajattelua. Vuonna 1915 valmistunut toinen jousitrio on hänen viimeisiä teoksiaan, jonka kaipauksen ja surun tunteissa lepattaa ennen aikaisesti päättyneen elämäntyön tragedia. Johannes Brahms: Pianokvintetto f-molli op. 34
Suuret esikuvat tekivät säveltämisestä Johannes Brahmsille (1833-1897) alkuun vaikeaa. Brahms hävitti monia nuoruuden teoksiaan ja jäljelle jääneet valmistuivat työläästi pihtisynnytyksellä. Pianokvintetto näki päivänvalon ensin jousikvintettona vuonna 1862, sitten valmistui versio kahdelle pianolle (1864), ja lopulliseen muotoonsa teos päätyi vuonna 1865.
Perusteellisuus kuitenkin kannatti, sillä pianokvintetosta op. 34 tuli lajinsa klassikko. Jämerä piano-osuus kelpaa jousikvarteton vastapeluriksi ja laajennettuihin klassisiin muotoihin jää tilaa kamarimusiikilliselle vuoropuhelulle. Nuorekkuutta ilmaisee pursuileva melodisuus ja dramaattiset käänteet, joita ohjaa temaattisen keskitys.
Vuolaan melodisuuden ja romanttisten tunteiden vastapainona on laaja eeppinen muoto sekä jykevä rytminkäsittely. Kaihomielinen nostalgia ja tulevaisuuteen kurottava optimismi soivat vuoron perään, mutta lopussa perii voiton intohimoinen elämänhalu.
Franz Schubert: Quartettsatz c-molli D. 703
Franz Schubertin (1797-1828) Quartettsatz ("Kvartetinosa", Allegro assai) c-molli ei ollut tarkoitettu erillisnumeroksi, sillä sen jatkoksi on säilynyt lyhyt Andante-fragmentti. C-molli-osasta tunnistaa kolmen viimeisen kvarteton laveat mittasuhteet, rohkeuden sävellajien käsittelyssä sekä taipumuksen antaa säestysmotiiveille kappaleen kulkua ohjaava rooli. Kukaan ei tiedä, miksei Schubert onnistunut säveltämään vangitsevalle kappaleelle jatkoa.
Max Bruch: Kahdeksan kappaletta pianolle, klarinetille ja alttoviululle op. 83
Max Bruchin (1838-1920) Kahdeksan kappaletta pianolle, klarinetille (t. viululle) ja alttoviululle (t. sellolle) syntyivät vuonna 1910, eikä niitä ole aivan helppo tunnistaa modernin aikakauden alun tuotteiksi. Kokoonpanoissaan vaihtelevissa myöhäiskappaleissa kappaleessa Bruchilla ei ollut enää mitään näyttämisen tarvetta, vaan ne ovat yksityistä kamarimusisointia miltei Mendelssohnin hengessä. Melodiat eivät tee myönnytyksiä muotivirtauksille ja tuntuu kuin vääränä aikana syntynyt musiikki tavoittaisi todellisen ajattomuuden.
Arnold Schönberg: Die verklärte Nacht jousisekstetille op. 4
"Kävelyretkellä puistossa kirkkaassa, kylmässä kuunvalossa, vaimo tunnustaa miehelle traagisen onnettomuutensa dramaattisena purkauksena. Hän on mennyt naimisiin miehen kanssa, jota ei rakasta. Hän oli onneton ja yksinäinen liitossaan, mutta pakotti itsensä pysymään uskollisena ja viimein, seurtaen äidinvaistoaan, hän on tullut raskaaksi miehelle, jota ei rakasta. Hän oli jopa pitänyt tekoaan kiitettävänä, täyttäessään luonnon antaman tehtävän. Voimakkaasti nouseva huipentuma musiikissa ilmaisee hänen itsesyytöksensä ja synnintuntonsa."
Arnold Schönbergin (1874-1951) jousisekstetto Die verklärte Nacht ("Kirkastettu yö"), vuonna 1899 kuin tyhjästä. Schönberg otti jousiteoksensa pohjaksi runoilija Richard Dehmelin runokokoelman Weib und Welt ("Nainen ja maailma"). Musiikki myötäilee Dehmelin runoa ihailtavalla herkkävaistoisuudella. Nykyajan silmin ja korvin runontekstin ihanteellinen tyyli voi vaikuttaa lapselliselta ja naisnäkökulmasta jopa typerältä, mutta musiikin äärimmilleen viety tunnepaine tuntuu nielaisevan yksityiskohdat syövereihinsä.
Antonin Dvorak: Tertsetto C-duuri kahdelle viululle ja alttoviululle op. 74
Vuonna 1887 kantaesityksensä saanut Tertsetto C-duuri op. 74 kahden viulun ja alttoviulun harvinaiselle kokoonpanolle edustaa henkevän kotimusisoinnin viimeistä kukintoa. Kantaesityksen soittajista kaksi oli harrastajia – juristi ja lääkäri, ja Antonin Dvorak (18411904) iloitsi itsekin legitiimistä syystä kirjoittaa yksinkertaista musiikkia. Kustantajalleen Simrockille hän kirjoitti: "Eivätkö myös Beethoven ja Schumann ole säveltäneet pienin keinoin, ja kuinka?".
Mihail Glinka: Gran sestetto originale Es-duuri
Mihail Glinkan (1804-1857) uran käännekohdaksi tulivat ulkomaanmatkat, joille hän lähti vuonna 1830 yhdessä tenori Ivanovin kanssa. Uusien tuttavien joukkoon kuuluivat mm. Mendelssohn, Berlioz, Bellini ja Donizetti. Länsimaiden ihailu vaihtui pian koti-ikävään: "Kaipuu synnyinmaahani johti minut vähitellen ajatukseen säveltää venäläiseen tyyliin", Glinka kirjoitti muistelmissaan (1854). Vuosina 1830-32 Glinka vieraili usein tohtori De Filippin luona Varesen pikkukaupungissa lähellä Como- ja Maggiore-järviä. Tohtorin taitava pianistitytär, jota Chopinkin oli käynyt aikaisemmin ihmettelemässä, innoitti Glinkaa säveltämään seksteton pianolle ja kontrabasson vahvistamalle jousikvartetille. Venäläistä tyyliä selvemmin teoksessa kaikuu bel canto –oopperoiden hurma.
Franz Schubert: Jousikvintetto C-duuri
Franz Schubertin (1797-1828) suuri jousikvintetto C-duuri D. 956 valmistui säveltäjän kuolinvuonna 1828, kuumeisen ja hämmästyttävän hedelmällisen loppukirin tiimellyksessä. Teos liittyy tämän vuoksi mielikuvissa vääjäämättä Schubertin ennenaikaiseen kuolemaan, vaikka teoksen tarkka syntyaika ei ole varma.
Jo kokoonpano herättää synkkiä mielikuvia: Schubert ei käyttänyt Mozartin kuudessa teoksessaan omaksumaa kvintettikokoonpanoa, vaan luo kahdella sellolla dramaattisia jännitteitä tai tylyä bassoenergiaa. Schubertin jousikvintetto tuntuu tarttuvan intohimoisesti maailman kauneuteen, samalla kun kalmaiset enteet vaanivat nurkan takana. Kannattaa huomata kuitenkin myös scherzon jykevä dramatiikka sekä finaalin hämmentävän kevyt tanssi.
Teosesittelyt: Antti Häyrynen
